Tämän blogin pohja perustuu näihin sanoihin. Mistä ne
sitten tulevat, aloitan siitä aiheesta.
Olen jo useamman vuoden ollut kiinnostunut
skandinaavisesta mytologiasta. Sen tutkiminen on ollut hauska harrastus ja
sieltä sitten onkin jäänyt mieleen monia mielenkiintoisia yksittäisiä hahmoja
ja asioita. Odin (”henki”) ,
muinainen germaaninen jumala. Viikinkien ylijumala joka etsii alati uutta
tietoa ja viisautta (keinoja kaihtamatta). Odinilla on kaksi korppia, Hugin (”ajatus”) ja Munin (”muisti”). Nämä korpit Odin lähettää joka aamu maailmalle ja puolen
päivän aikaan ne palaavat kertomaan Odinille kaiken mitä ovat nähneet ja
kuulleet. Nämä korpit kiinnostavat minua erityisesti ehkä siksi, että ne ovat
juuri korppeja. Yksi suosikkilinnuistani on ehdottomasti korppi. Minulle ne
edustavat erityisesti juuri tietoa ja viisautta ja ehkä niissä on jotain mystistäkin.
Tietäjän linnuiksikin korppeja sanotaan. Älykkäitä ne myös tosiaan ovat, tai
vain erityisen lahjakkaita kommunikoimaan ihmisten kanssa jollain ymmärryksen
tasolla. Lemmikkeinä ne ovat harvinaisia, mutta mahdollisia ja kykenevät
oppimaan monenlaisia asioita niin halutessaan. Mukaan lukien ”puhumaan”, aivan
kuten papukaijat. Lapsuudessani muistan läheisestä kaupungista eläinkaupan,
missä kävimme aina silloin tällöin. Siellä oli häkissä valkoinen korppi, joka
aina tervehti kaikkia ohikulkijoita. Oli sille joku opettanut pari
epämieluisampaakin sanaa. Monille ihmiselle korppi on etäinen lintu ja jos
kysyisi mitä se heille edustaa voisi osalta kuulua tuttu vastaus ”kuolemaa”,
”pahan voimia” tai jopa ”pimeyttä”. Joidenkin mielestä se saattaa olla jopa
paholaisen lintu. Nämä käsitykset
juontavat juurensa todennäköisesti siitä, että haaskan syöjänä on niitä
ilmaantunut paikoille, jossa ruumiita on ollut paljon. Paholaisen apurina sitä
on pidetty viisautensa ja pitkän elinikänsä takia. Musta väritys sen sijaan
ajaa helposti mielen ajattelemaan pimeyttä ja tuntemattomia voimia. Uskottiin
myös, että korppi tuli noutamaan kuolleiden sielut ikuisuuksiin.
Kuolemasymboliikassa näkisin positiivisemmankin puolen. Siinä vaiheessa, kun
kuolemaa ajatellaan ”heräämisenä” ja ”kotiin palaamisena”, niin korppihan olisi
näin ollen paljon valoisammassa asemassa. Intiaaneille korppi onkin ollut
enemmänkin valon ja ymmärryksen tuoja. Joidenkin heimojen uskomuksissa korppi
on ollut shamaanien avustajahenkenä ja toiminut siis arvostetusti henkilintuna.
Tämän lisäksi ne voidaan myös liittää hedelmällisyyteen ja luomiseen.
Luomisesta päästäänkin itse asiaan ja ensimmäiseen
sanaan, eli ajatukseen. Sanotaan, että ”alussa oli sana”. Minä näen
sen enemminkin, että ”alussa oli ajatus.” Kaikessa luomisessa on ensin
ajatus. Ei sanakaan synny ennen ajatusta. Ajatus on siis yksi luomisen
alkuvoimista. Ajatuksillamme luomme ympäröivän todellisuutemme. Tämä on myös
kokonaisvaltaisessa parantamisessa hyvin tärkeä ja oleellinen asia. Entäs
sitten toinen sana, ”muisti”. Henkisen itsensä kehittämisen yksi avain asemassa
oleva asia. Se on oleellinen asia myöskin maailmaa ja elämää tutkittaessa ja
sen ymmärtämisessä. Muistilla, kuten ajatuksella on myös tärkeä ja oleellinen
osa kokonaisvaltaisessa parantamisessa. Meissä on olemassa kaikki maailman
tieto. Meidän tulee vain ”muistaa” se. Helpommin toki sanottu kuin tehty.
Kaikki solumme ja DNA:mme tallentavat itseensä kaiken sen tiedon, mitä olemme
joskus kokeneet, tienneet tai tunteneet. Tähän lasketaan myös entisissä
elämissä kokemamme asiat. Solumuistilla on vaikutusta tämänhetkiseen
terveyteemme. Käytössämme on muistissa kaikki maailman tieto, jos vain
osaisimme etsiä tai tavoitella sitä oikeilla tavoilla. Jossain lähteissä Munin
käännetään myös ”desire” (suom. mm. ”halu”, tahdo” ). Tämäkään ei ole haitaksi,
sillä luomiseen tarvitaan myös innoitus, eli toisin sanoen tahto toteuttaa
ajatuksemme.
